Kirjoitin: Kuka toisi nuhanenälle soijamaitoa ja näkkäriä? Raakakakkua ja seuraa? Saa tuoda hunajaakin ja mustikkapipareja, viinipikareja. Ja paijata.
Ei kukaan tullut. Ei minulla ole sellaisia, jotka yllättäen tulisivat, oven taakse, soittaisivat kelloa ja toisivat keittoa tai lohdutusta. Enkä minä ehkä uskaltaisi avata, pyytää sisään, kutsua peremmälle, näyttää heikkoja kohtiani. Päästää lähelle.
Minulla on ihania tyttöjä, jotka aamuyöstä kirjoittavat miten hyvä minä olen, tuli vaan mieleen. On ikuisia siteitä kaikenlaisten poikien kanssa. Huolenkantajia. Sanoja ja hiljaisuuksia. Kaunista epätodellisuutta, jossa on turvallista elää.
Kokonaisia ajatuksia ei ole. Yksi ikävä kaihertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti