Seison keskellä lattiaa, siinä ainoassa kohtaa missä on vähän tilaa. Tuijotan ulos lumisateeseen ja laulan Olavi Uusivirran mukana, levy toisensa jälkeen. En liiku mutta jalat tärisevät.
Eilen istuin baarissa pimeässä sohvannurkassa ja koetin puhua rakkaudesta. Puhuin käsilläni, änkytin ja olen varma, että kaulalle nousi palavia, punaisia läikkiä. Aamulla luin uutisia ja huomasin tekeväni samaa: huutavani ääneen änkytykseen asti, lauseita joille en keksi loppua.
Asiat on nyt vähän vaikeita. Rakkaus ja Wahlroos ja vittu kaikki.
Siksi minä seison keskellä lattiaa, tuijotan ulos ja laulan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti