kirjoitin muistilistaa
isoista asioista
töistä ja vakuutuksista
tulevasta
tuntuu
että olen kirjoittanut saman listan
moneen kertaan
tänä keväänä
ja kuitenkaan
en ole saanut mitään aikaiseksi
muuta kuin huolta
ja vähän haaveita
kun olisi joku sanomassa
sinä pärjäät kyllä
kaikki menee ihan hyvin
uskoisinko?
listan loppuun kirjoitin
tärkeimmän huomion:
rauhoitu
sä ehdit vielä
3 kommenttia:
Tai ehkä kyse on siitä, kuka niin sanoo. Ainakin musta tuntuu, että mun sanat valuu hukkaan. :(
siitäkin. ei sun sanat valu hukkaan, mä oon kiitollinen jokaisesta. etkä sä voi uskoa miten iloinen mä oon siitä, et oot täällä jo ens viikolla. en osaa sanoa edes, miten paljon kaipaan nyt sellaista ihmistä, jonka oikeasti tunnen ja joka tuntee mut ja jonka kanssa ei tarvii pelata yhtään mitään. tai pelätä.
mulla on koko ajan huono omatunto, kun valitan täällä(kin) siitä miten en halua tulla suomeen kun siellä ei oo ketään mulle eikä missään muuallakaan. vaikka te kaikki ootte siellä, ja oon kiitollinen teistä jokaisesta. en tajuu mihin joutuisin jos mulla ei olis teitäkään.
mutta en mä voi kiistää, ettenkö silti kaipaisi mun elämään sellaista ihmistä, joka vois oikeasti sanoa, et _me_ pärjätään, jolla olis oikeasti edes vähän sanottavaa siihen, millainen mun elämästä tulee. tiedän, ettei omaansa voi jättää kenenkään toisen käsiin, mutta jos olis joku toinen jakamassa kaikki nää rauhattomat hetket ja vaikeat kysymykset, niin kyllä mä uskon että tää olis ees vähän helpompaa. on helvetin pelottavaa olla kokonaan vastuussa itsestään, ja vaan itselleen.
Mä tiedän, koska kaipaan ihan sitä samaa. Tai tyytysin kyl jopa vähempään. :) Mut jotai sen suuntasta.
Pariisi tulee tekeen hyvää. Eikä ihmiset Suomes tunnu varmasti todelta siellä asti. Mut ilahduin sanoistas. Tiedän myös sen, et sillon ku on todella ikävä meininki, ei ne tärkeimpienkään sanat riitä. (paitsi ehkä sit sen kaikkein tärkeimmän? Jos sellanen on...) Onneks ne jaksaa silti puskee ja hokee niitä juttuja.
Lähetä kommentti