"Ja olimme varmat siitä ettei miehen unelma ainakaan ollut naispuolinen taiteilija. Tai ei ainakaan kirjailija. Eikä maalari. Eikä näyttelijäkään. Ei mikään ailahtelija. Ei myrskyisä mielikuvitusihminen. Ei nerotar, herra paratkoon."
- -
"Kesti tosi kauan ennen kuin minä aloin aprikoida ja oivaltaa ambivalenssin kaavaa itsessäni ja ihmissuhteissani. Kului kaksikymmentäkuusi vuotta ennen kuin ymmärsin ailahtelevani suuressa lautakeinussa jonka toisessa päässä vauhtia niijasi faija ja toisessa päässä mutsi.
En tiennyt kumman lykkimisestä ottaisin oppia.
Faijan repaleinen levottomuus ja romanttinen menneisyyskaipuu vaiko mutsin velvollisuudentuntoinen piukkuus ja ankara sosialistinen nykyhetkirealismi.
Mutsin suurieleinen uhrautuvuus vaiko faijan hurvittelevat intohimot."
- -
"[- -] tajusin ensimmäisen kerran elämässäni että kirjoittaakseni ajatuksiani paperille tarvitsen jatkuvaa ristiaallokkoa, paineita, ärsytyksiä, kriisejä. Tarvitsen tunnetta että luuni ovat solmussa ja aivot muhelona."
- -
"Itken sinulle itseni auki.
Kirjoitan sinulle itseni auki. Ensimmäistä kertaa minulla on tunne etten sana sanalta kapene vaan paisun ja etten lause lauseelta litisty vaan lavenen.
Sinun kanssasi minä tajuan konkreettisesti [- -] että minun yksinäisyyteni on poreilevaa, luovaa yksinäisyyttä. Jota minun ei pidä pelätä vaan josta minun tulee rohkeasti ammentaa."
Anja Kauranen - Sonja O. kävi täällä (6. painos: 184, 215, 224, 257)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti