tänään
ensimmäistä kertaa sitten lokakuun
en koko iltaa miettinyt
missä sinä olet
en katsellut ympäri huonetta
ja etsinyt sinun hymyäsi
kun ne puhuivat sinusta
ja siitä tytöstä
se kirpaisi vähän
mutta tänä iltana
minulla oli hauskaa ilman sinua
hymyilin jo toisille pojille
3 kommenttia:
Hyvä! :)
Mä en osaa edes sanoa tähän mitään, kun jotenkin tuntuu menevän niin rinta rinnan nää meidän tarinat.
Toistan itseäni, mutta kun en vaan voi olla ihmettelemättä tätä. Siis kun löysin sun blogisi, niin alusta asti on tuntunut siltä, että nää jutut voisi olla mun kirjoittamia. Ja tää oli jo ennen mitään kauniita poikia. Spooky! (Ymmärrän jos tunne ei ole molemmin puoleinen, koska mä kirjoittelen kuitenkin aika vähän niistä asioista mitkä täällä blogissa voisi olla mun kirjoittamia).
aaltoliikettä anna. mut en mä jaksa koskaan kauaa olla hymyilemättä.
ja tiina, toista vaan itseäsi, pidän noista sanoista. mä tunnistan kyllä paljon niissä jutuissa, joissa kerrot pojista tai muusta vähän herkemmästä. munkin pitäis ehkä olla oksentamatta tänne ihan kaikkea, mut en jaksa enää seinillekään puhua... mäkin taidan toistaa itseäni, mut tavallaan lohduttavaa, et joku muukin on samanlainen sättääjä.
Lähetä kommentti