tuhlaajatyttö

Äiti kertoi serkusta, joka valmistuu keväällä lääkäriksi. Siitä, joka on minua vain kuusi viikkoa vanhempi ja jolla on lukioaikainen tyttöystävä.

Ei kuulemma tohtisi mennä valmistujaisjuhliin, kun siellä ollaan aina niin hienoina. Itselle tulee sellainen olo, että on huonompi.

Ai, siksikö kun sinun omat lapsesi ovat niin epäonnistuneita? en malttanut olla kysymättä. Vaikka kai se yrittää ymmärtää, niin kuin isä olisi ymmärtänyt.

Sanoin sille, että voit kertoa, ettei minulla ole aikaa valmistua tai vakiintua, asettua aloilleni. Voit sanoa, että isona minä aion voittaa Nobelin rauhanpalkinnon. Tai kirjallisuuspalkinnon. Tai molemmat.

Ehkä silloin saisin karistaa tämän tuhlaajatytön roolin harteiltani.