Miksi oikein innostuneista ja intohimoisista ihmisistä aina sanotaan, että ne tekevät asiat kuin kuumeessa? Minun kuumeenikin on vääränlaista, minä en tee muuta kuin istun lattialla ja tuhlaan nenäliinoja.
Miksi aina silloin tulee kipeäksi kun on kaikkein yksinäisin? Tai miksi silloin on aina ihan yksin, kun on kipeä? Liikaa kuumetta, en jaksa ajatella kumpi olisi loogisempaa. Kukaan ei tule silittämään otsaa, ei edes keittämään teetä ja pitämään seuraa. On niitä pikkuveljiä ja toisia tyttöjä ja kaikki muut ennen minua.
Siinä on jotain vähän surullista, että on jo 26 ja asuu toisella puolella Eurooppaa ja silti soittaa äidille, kun sairastuu.
Mutta yhden asian minä olen oppinut: en enää sairastu silloin kun vapaapäivät alkavat. Tänään minä olin kipeänä töissä ja huomenna menen kipeänä luennoille. Ja ensi viikolla voin taas kävellä pitkät tyhjät vapaat päivät täyteen kapeita kujia ja nappikauppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti