Kun osaisi joskus olla edes yhden päivän kokonaan onnellinen. Tai jaksaisi tuntea edes jotain tunnetta niin kauan, että siihen jotenkin tottuisi. Oppisi hyväksymään ja elämään sen kanssa. Ettei olisi tämä ontto olo juuri silloin, kun kaikki on ihan hyvin. Tietäisi, haluaako olla vihainen vai hymyillä aidosti. Osaisi iloita siitä hymystä.
Tuntuu kuin minun sisälläni olisi monta eri tahtoa, jotka vetävät kaikki omiin suuntiinsa kaikin voimin. Eikä kukaan niistä pääse voitolle.
2 kommenttia:
Tai jaksaisi tuntea edes jotain tunnetta niin kauan, että siihen jotenkin tottuisi.
kuin runo.
mun uudenvuodenlupaus oli olla päivä, yks päivä tästä vuodesta, hyvällä tuulella. se täyttyi helmikuussa. hyvällä tuulella ei oo ihan kuin onnellinen, mut se on alku. vähän ku taimi.
mä en ees uskalla tehdä uudenvuodenlupauksia. tänään olin melkein koko päivän hyvällä tuulella, mut sit menin taas ihan ilman mitään syytä johonkin alakulon syövereihin kun tulin kotiin. onhan sekin ehkä ihan hyvä alku, et on ees osan päivää hyvällä tuulella eikä oo vaan koko aikaa ihan paskana. siitä voi kyllä kasvaa vähän kituva ja käppyräinen puu, mut kai niilläkin on paikkansa.
Lähetä kommentti