Kävin huviretkellä. Teen sitä melkein viikoittain, se on parasta arkista Pariisia. Kävelin yliopistolta St. Micheliin. Join matkalla valkosuklaakahvin ja hymyilin varovasti sinikeltaiselle maailmalle. Suomi-instituutin kirjastosta löysin kerrankin aarteita; nuorena nukkuneen Siljan ainakin. Juttelin kirjastotädin kanssa suomeksi ja siitä tuli yllättävän hyvä olo. Kirjaston jälkeen menen aina viereiseen kirjakauppaan, yhteen niistä halvoista mutta hyvistä, niistä keltaisista. Olisin tarvinnut koulukirjoja mutta ostin sen sijaan Plathia ja Kunderaa. Pitäisi olla säästäväisempi, mutten osta enää muuta kuin kirjoja ja kynsilakkoja. Saa kai ihmisellä joitain iloja olla? Junassa en koskaan osaa päättää, lukisinko kirjastonkirjoja vai niitä uusia. Vai sitä, jonka otin kotoa matkaan. Kotona söin vähän isoveljen lähettämää lakritsaa (pussin loppuun) ja päätin olla menemättä lenkille.
Elämä voisi olla niin helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti