Tänään, tai eilen koska nyt on jo huomenna. Isän syntymäpäivä. Ja minä unohdin sen.
Nukuin liian myöhään. Jätin lounaan väliin. Kiertelin Marais'n kapeita katuja ja liian kalliita putiikkeja, kirosin taas kerran sitä, miksi kaikki on rahasta kiinni. Otin valokuvia graffiteista. Vietin hyvän päivän kotitytön kanssa. Söin tiibetiläistä. Kotona vielä tsekkiläistä chiliä ja punaviiniä. En vastannut äidille enkä tanskalaispojalle, vaikka se soitti neljästi. Soitin äidille ja kiukuttelin. Törmäsin tanskalaiseen keittiössä. Join sen kanssa iltateetä. Olin suora enkä silti voinut olla hymyilemättä, antamatta anteeksi. Itkin vähän. Lakkasin kynnet.
Näin kai sen pitääkin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti