lauantai 13. maaliskuuta 2010

herätessä

Minä toivon, että joku näkisi minut silloin, kun herään päiväunilta. Huulet turvoksissa, silmät sikkurassa unesta, valosta ja ripsiväristä. Ryppyisissä vaatteissa.

Tai aamulla, minun paljaat valkoiset jalkani. Peiton alta pilkistäessä ne näyttävät pidemmiltä kuin koskaan.

Minä toivon, että joku näkisi. Minut.

3 kommenttia:

Alma kirjoitti...

Mä kyllä niin toivoisin että löytäisit hänet jo pian! Ansaitsisit. Ja uskoisin, että tekisi Sulle vain hyvää. EI mitään liian epämääräistä taiteilijaa, vaan rehti, suorasanainen, selkeä, aito, rakastava. Joku sellainen.

Riikka kirjoitti...

voi alma, meinasi tulla itku silmään, kun sanoit taas niin nätisti. joku sellainen kuulostaa hyvältä. toivottavasti se tulee ihan kohta.

Alma kirjoitti...

Niitä tulee kyllä yllättävistä paikoista ja yllättäen. Yks kaunis päivä heräät ja huomaat, täysin ilman mitään ennakointia, et mikään ei oo niinku ennen. Näin kävi mulla pari v sitten.